|
Esipuhe
Tämä nurkka on ainakin aluksi tarkoitettu palstatyyppiseksi alasivuksi, josta voi zoomailla
ajatuksia ja juttuja, joita mietin erilaisista asioista. Tässä alkupalaksi tarjolla kerronnan
muodossa musiikillista historiaani.
Jos lähdetään aivan alusta, niin musiikki on aina ollut minussa kiinni, vaikken ole siitä
ollut kiinnostunut tai harrastanut sitä aivan koko elämääni. Syy moiseen on geeneissä, sillä
minua edeltäneet kaksi sukupolvea isäni puolelta ovat olleet musikaalisia/muusikkoja. Tiedän
juuristani ainoastaan tuon verran, voihan olla että vanhemmistakin sukupolvistakin löytyy
samoja taipumuksia... Seuraavassa siirrytään "tietoiseen musiikin harrastamiseen":
Olen musiikista varsinkin rock-sellaisesta ollut kiinnostunut noin 8-vuotiaasta lähtien ja se
on ollut siitä lähtien todella iso osa elämääni. Todennäköisesti se tulee sitä myös olemaan
jatkossakin.
Bändi, josta ensimmäisenä todenteolla innostuin oli Dingo, jonka kappaleissa vilisi aavikoita,
yksinäisiä hahmoja, autiotaloja ym. symboleja ja laulaja Neumann oli todella merkittävä henkilö
pitkän aikaa pojalle, joka löysi musiikista itselleen iloa.
Itselläni oli joitakin viritelmiä, joissa rumpuina toimivat pesuvadit ja kauppojen
roskalaatikoista haalitut kurkkupurkit, joiden kannet toimivat symbaaleina. Kalvot "rumpuihin"
teimme teipillä, oikeat rumpukapulat olivat olemassa ja laulun lisäksi kokoonpanossamme oli
mukana kosketinsoittaja. Kappaleet olivat improvisoituja "käännöksiä" tuon ajan hiteistä.
Englanninkielen taitoni oli tuolloin aika olematon ja sanat olivat suurimmaksi osaksi "jotakin
sinnepäin"... Näitä "kurkkupurkkivirityksiä" kesti johonkin 11 ikävuoteen asti osaltani.
Seuraavat pari vuotta soittelin itsekseni syntikalla opetellen samalla omatoimisesti nuoteista
perusjutut. Kun en saanut aikaiseksi "mitään omaa", jäi "fyysinen musisointi" muutamaksi
vuodeksi.
Ollessani armeijassa vuonna 1996 aloin kirjaamaan ajatuksiani paperille englanniksi. Osa
jutuista oli todellisuutta ja osa sadun muotoon puettua, näinollen sain kanavan purkaa
taiteellisuuttani. Tekstejä kertyi pikkuhiljaa tietämättä kuitenkaan itse mihin niitä
käyttäisin...
Kunnes vuoden 1998 aikana friikkiydyin täysin HIM-nimiseen (tuolloin) hevibändiin, josta oli
tuleva uusi inspiraation lähde.
Tapasin Timon vahingossa eräässä toimistotilassa alkuvuodesta 2000 ja juttu kääntyi osaltamme
kuinka ollakaan musiikkiin ja kerroin, että olen kirjoitellut materiaalia varastoon, kun kävi
ilmi, että hän tarvitsisi yhteen biisiin sanoja (hän teki tuolloin "sooloprojektia").
Tarjouduin hommaan ja sain häneltä kasetin, jossa tuo biisi oli. Minulta meni pari viikkoa
tehdä ne sanat ja lopulta siinä kävi niin, että olin myöhässä sanojen kanssa ja omakustanteelle
jäi näinollen instrumentaali. Yhteistyömme kuitenkin alkoi ja jossakin vaiheessa kesällä 2000
tuli ajatus, että mitä jos ruvettaisiin tekemään yhdessä lauluja ja aika nopeasti saatiin
tehtyäkin sitten muutama kappale. Minulla oli nimiehdotuksia meidän jutulle, joista valitsimme
Division Naturen ja logokin oli valmiina, sitä tosin on muokattu hieman alkuperäisestä.
Ehdotuksestani ruvettiin äänittämään kappaleita ja sillä tiellä olemme edelleen...
Loppuvuodesta 2000 sain yhdeltä kaverilta syntikan lainaksi ja ensimmäinen kappale, jonka opin
sillä soittamaan kokonaan oli HIM:n 'Gone With The Sin'. Melodian opettelemiseen käytin apuna
netistä tulostettuja kitaratabulatuureja ja vähän ajan kuluttua huomasin että 'hei toi
säkeistöhän menee samoilla sävelillä ja soinnuilla kuin kertosäekin'. Huomasin siis aika pian,
että kykenen opettelemaan minkä tahansa kappaleen melodiat korvakuulolta ja kehityn
soittamisessa kokoajan. Aloin saada aikaiseksi omia melodioita ja into soittamiseen löytyi
uudelleen... Harmi vain, että tuohon hommaan jäi tuo pitkä tauko, tiedä sitä millainen
virtuoosi olisin, jos olisin soittanut kaikki nämä vuodet? Onhan tuo musiikki kuitenkin
veressä...
Välivuodet kuitenkin seurasin musiikkimaailman ilmiöitä ja tapahtumia kokoajan, luin lehtijutut
ym. tosi tarkkaan sekä rupesin keräilemään levyjä 1990-luvun puolivälissä, kun aiemmin minulla
ei ollut rahaa niitä ostaa. Levyjen määrä on jossakin 500:n ja tuhannen välissä, riippuu vähän
miten levyt määritellään, kun on noita erilaisia painoksia samoista levyistä ja kaikkia ihme
äänityksiä sun muita...
Ennen Timoon tutustumista vihasin kaikkea musiikkia, joissa on käytetty koneita, mutta kuvani
on avartunut siitä ja onhan meidänkin demoissa käytetty niitä. Nyt ajattelen, että noita juttuja
voi käyttää, jos biisit niitä tarvitsee edellyttäen että ne ovat hyvin ja hyvällä maulla
tehtyjä.
Division Naturen aikana on oppinut paljon kappaleiden tekemisestä, sovittamisesta ja muusta.
Äänitystilanteet ovat tulleet tutuiksi ja äänikin on kehittynyt matkan varrella, kuten myös
äänenkäyttö ja laulutekniikka. Homma on hauskaa ja on huomannut, että pystyy toteuttamaan
ideoitaan musiikin muotoon. Lisäpotkua hommaan antavat vielä, kun näkee levynsä arvosteltuna
mediassa ja saa kehuja tekemisistään. On hienoa huomata, että Division Naturesta pitävät
muutkin kuin me...
|
